lauantai 16. heinäkuuta 2011

Vaiken ja suurin haaste mihin olen ikinä ryhtynyt....


Tässä yhteistyökumppani Sherajul Islam pienten koululaisten kanssa.


Yhteistyö etenee hiljaa eteepäin. Yritän löytää keinoja yhdistyksen toiminnan rahoittamiseksi, että voitaisiin aloittaa varsinainen toiminta. Yhdistyksen aloittaminen tyhjästä ei ole kovin helppo tehtävä, kun ei ollut mitään alkupääomaa.

Kirpputoritoiminta

 Kirpputoritoiminta on hyvä tapa, koska se toimii monella tasolla. Kierrätystä parhaimmillaan, kun jonkun ihmisen hylkäämä tavara saa uuden kodin ja siitä saamalla rahalla  voi auttaa! Toivottavasti kaikille tulee myös hyvä mieli, kun hyvä kiertää.... 

Miksi tähän ryhdyin?

Tämä on vähän vaikea kysymys, kun en tiedä! Tutustuin Sherajul Islamiin facebookissa puolitoista vuotta sitten, hän on aivan hurmaava ihminen.  Me ajatellaan vammaisten oikeuksista samalla tavalla ja tartuin hetkeen, hurahdin ja halusin auttaa! 

Rakastan haasteita tämä on vaikein ja suurin mihin olen ikinä ryhtynyt.

Mitä työ antaa minulle!

Olen oppinut, englannin kieltä, saanut ystäviä ympäri maailman, saanut tietoa kehitysmaista asuvien ihmisten elämästä, saanut myös kritiikkiä siltä taholta ja paljon muuta... 

Jokainen kulkee kohti omaa kohtaloaan .......  kun on lähtenyt, niin ei voi kääntyä takaisin!

Toivon, että saan mukaan ihmisiä joita kiinnostaa ihmisoikeudet, auttaminen.... sillä ollaan kaikki  - saman taivaan alla, sama aurinko, kuu ja tähdet -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koulutien alkaminen oli vähän takkuista.......

                              Kuva on otettu Sahrajärven kansakoulussa Multialla 1952, kun kävin normaalikoulua syyslukukauden tuossa koulus...