Nautin tänään kesäisestä päivästä lähtemällä "pikkumustalla" uudella pyörätuolilla kuntolenkille. Columbuksen suuntaan matka on tosin loivaa ylämäkeä, mutta pääsin kuin pääsinkin itse melkein perille asti mitä nyt yhdessä kadun ylityksessä jäin keulimaan ja eräs nuoripari tuli apuun. En meinaa millään muistaa, että kiveykselle pitää tulla suoraan....kele! Kelailin ostosparatiisin läpi ja ostin yhdet kengät ohi kulkiessani. Lähdin Vuotalon suuntaan läheltä Ceciliaa - palvelutaloa jossa eräs ystäväni asuu, niin soitin hänelle ja tehtiin treffit Pokkariin, Vuotalon kahvilaan. Kiva nähdä pitkästä aikaa.... pois lähtiessa tutustuttiin vielä Kari ja Raija Kuisman hauskaan taidenäyttelyyn joka oli Vuotalon Galleriassa. Mies tekee lasitöitä ja vaimo kierrätysmateriaalista kaikkea kivaa.
En ole tullut ikinä niin lujaa Columbuksesta kotiin, kuin nyt kun sain lasketella alamäkeä koko matkan. Sain tuntea ihanaa vauhdin hurmaa....!!! Tosin kotiovella vielä tökkii, nimittäin en ole vielä keksinyt sitä tekniikkaa, miten siitä pääsee, niin että ei ole koko ajan oven välissä tai ritilöissä jumissa. Nyt riensi avuksi ihana pikkupoika joka varmaan ihmetteli, että eihän tuo "mummo" osaa ajaa tuolla vehkeellä? Oli pakko nousta seisomaan ja ohjata kulkupelille sisälle.... hihi!! Vielä minä sen opin, ihan varmasti sillä pyörätuolin käsittely on kyllä ihan tekniikkaa!
Huomenna menen naapurin kanssa purkamaan kirpparin HakiWeXissä toivottavasti olisi tavara liikkunut eikä tarvitse kovin paljon tuoda takaisin?
Voikaa hyvin, heippa!
Melkein alkoi huimata tuo kyytisi! Tulipa mieleen, kun kirjoitit Sinua auttamaan tulleesta pikkupojasta, että nykynuoret ovat kohteliaita auttamaan, kun apua tarvitsee. Tänä kesänä olen pariinkin otteeseen sen kokenut. Hyvää viikonloppua Sinulle!
VastaaPoistaDelilah - olen samaa mieltä, että nuoret on hyvin kasvatettuja.... se vaan jossain murrosiässä hukkuu kavereiden painostukseen! ;)
VastaaPoista