Koulutien alkaminen oli vähän takkuista.......

 

                           

Kuva on otettu Sahrajärven kansakoulussa Multialla 1952, kun kävin normaalikoulua syyslukukauden tuossa koulussa.  Minut lähetettiin kotoa pois asumaan tätini luokse Nikaran perälle jossa koulu oli lähempänä. Kävin kevät lukukauden siellä.

 

Sahrajärven koulusta on muisto, kun yksi poika kulki perässä ja hoki, että "keinutuoli, keinutuoli...", siis kiusaamista vammasta jolle en voinut itse yhtään mitään. Koulumatkaa oli kaksi kilometriä ja se oli minulle aivan liikaa. Muistan, kun vanhin veljeni oli minulle vihainen, että hänkin myöhästyy koulusta minun takiani, siis tosi ikävät muistot. 

Nikaranperän koulusta on ihanat muistot, kun siellä oli hyvin nuori opettaja joka otti minut siipiensä suojiin sain olla hänen luona yötäkin ja sellaisina päivinä muistan kuinka kiva oli tulla opettajan asunnosta kouluun... he oli valmistaneet muita lapsia kohtaamaan minut ja muistan sieltä vain hyviä asioita. 

Vuoden 1953 minut vietiin Helsinkiin Ruskiksen koululle joka oli sisäoppilaitos missä oli kova kuri ja meillä lapsilla hirveästi sääntöjä miten piti olla...... muistan sen päivän, kun isä jätti minut sinne eikä kertonut, että ei tule hakemaan minua pois. Itkin monta päivää, kun en ymmärtänyt miksi hän hylkäsi minut sinne aivan vieraiden ihmisten joukkoon? 

Ruskiksen koulussa kävin koko kansakoulun koulukavereista tuli läheisempiä, kuin omat sisarukset koska asuttiin ja käytiin koulua yhdessä. Alaluokilla päästiin käymään kotona kaksi kertaa vuodessa kesällä ja jouluna. Koulun jälkeen minulle oli itsestään selvää, että jään Helsinkiin ammattikouluun ja asumaan.  Tosin olin vuoden välillä kotona, koska olin liian nuori ammattikouluun. Siitä ei tullut yhtään mitään, kun tappelin isän kanssa koko ajan ja jossain vaiheessa päätin, että nyt riittää "tämä tyttö lähtee Helsinkiin töihin" ja etsin itselleni lastenhoitaja paikan ennen ammattikoulua. Niin minä tulin Helsinkiin töihin 15 vuotiaana perheeseen jossa oli kolme lasta kaksoset  4 v. Raimo, Raili ja nuorempi 3 v. Rauni. Se oli ihan kivaa, kun oli semmonen vuosi, että Helsingissä ei ollut lunta koko talvena. 

Pitkästä aikaa...

Jostain syystä ei oikein riitä innostus tähän blogin kirjoitukseen, mutta ehkä nyt uuden paremman tietokoneen kunniaksi voisin vähän kirjoitella. Yksi maskikuva on hyvä olla muistona korona ajasta joka nyt onneksi alkaa mennä pikkuhiljaa ohi. Eilen mietin, kun meidän talon ja kahden naapurintalon ikkunat oli lyöty säpäleiksi alakerrasta, että kuinka huonosti osa meidän nuorisosta voi. No, tekijä on saatu kiinni ja toivon mukaan pääsee myös johonkin hoitopolkuun kiinni. Olen iloinen siitä, että on rikkonut ikkunoita eikä ihmisiä Mietin mitä me kaikki voitaisiin tehdä paremmin, että nuorten ongelmat ei mene liian pitkälle? 

Ihanaa syyspäivää...

 

Lenkillä

 

Olipa ihanaa käydä lenkillä aurinkoisessa säässä. Sai mietiskellä omia juttujaan kaikessa rauhassa vain Il Volon  musiikki soi korvissa melkein teki mieli laulaa mukana......

Löysin unohtuneen blogini.... kuntavaalit 2021

 Kävin eilen äänestämässä hyvää tyyppiä Helsingin valtuustoon!

236

Ukkosta, sadetta ja auringon paistetta!

Rompetorilla kävelin katsomassa kaikenmaailman turhia tavaroita joista ihmiset haluavat saada rahaa....oikeesti aika huonokuntoisia tavaroita. Joten halvaksi tuli, mutta sain askelia, kun köpöttelin kyynärsauvoilla tunnin verran, siis ihan hyvä lenkki. 

Vastaan käveli eräs nainen miehensä kanssa kysyi minulta, että olenko suomalainen johon vastasin, että "olen". No selvisi, että hän oli Vuosaaresta ja seurannut minua, kun pidimme autoa samassa parkkihallissa... mulla ei ollut kyllä mitään hajua hänestä.  No, hauskaa jos ihmisiä kiinnosta seurata toisten elämää. Pääsin kämpille, niin hetken päästä jyrähti ja salamoi. Taivas repesi joten turha lähteä kauaksi ruokapaikkaa etsimään. Onneksi yksi hyvä on lähellä johon kämppiksen kanssa lähdettiin.....

Ukkoskuuro karkotti myyjät ja tori tyhjeni.

Nopeasti myyjät sai tavaransa pois.

Hetken kuluttua oli vain roskat jäljellä.

Päätettiin käydä vielä katsomassa paikkaa joka entiseltä nimeltään oli "Iskelmäbaari" uusi nimi on jotain, että "Koppas music bar" - nyt on pakko sanoa, että kyseiseen paikkaan ei ole pyörätuolilla asiaa, ulkona kummastakin suunnasta portaita. Portin pielessä oleva oksennus ei lisännyt meno haluja tietysti se ei ole sen paikan vika.

Tarkoitus oli jatkaa keskustan kauppoihin, mutta sade yllätti jälleen kerran joten suorinta reittiä kämpille. Tällä matkalla on sadetta riittänyt. 

Loma jatkuu vielä....

Sateen jälkeen...

Tänään vihdoin aurinko tuli esiin joten lähdin heti kelaileen ulos. Miten kaikki näyttääkin kauniille sateen jälkeen. Nämä rakennukset löytyivät ihan läheltä.

Tämäkin on Ferian alueelta.

Tämä hauska tuoli on aivan asuntoni edestä.

Kaunis puisto jossa puihin on tulossa lehtiä se tietää kevättä täällä Fuengirolassa.

Sadepäivät oli vähän ankeita, kun ei  voinut mennä mihinkään kauas. Onneksi löysimme kämppiksen kanssa hyvän ravintolan aivan läheltä viereisestä talosta. Ei ehtinyt kastua paljon, kun vauhdilla kelasin...

Löysin appsin play kaupasta jolla voin katsoa suomen televisiota täällä ja näyttää toimivan hyvin. Saa ajan kulumaa sateella, vaikka aurinkoisella säällä olen paljon ulkona. Tänään kelasin reilut 6 kilometriä ja askeleitakin tuli ihan mukavasti. 

Vielä on lomaa jäljellä.....

Junalla Malagaan...

Lähdin ystävän kanssa Malagaan junalla Los Bolichen asemalta jossa tulikin ensimmäinen este vastaan, siis hissi oli rikki. Onneksi mukana oli tottunut pyörätuolin käyttäjän kanssa liikkuja, siis sarvista kiinni ja kelattiin pitkiä ja jyrkkiä luiskia ylös päin kaksi kerrosta.  Junassa on yksi vaunu jossa on pyörätuolia varten tulee luiska asemalla ja tuossa kuvassa oleva rako oli kaksi kertaa, niin iso kun tuo. Taas oli apu tarpeen. Kuvasin tuon rakosen sitten seuraavalta asemalta. Junassa oli kaksi paikkaa johon pääsi tuolilla ois siinä ollut turvavyökin, mutta minähän tykkään vaarallisesta elämästä, niin en sitä tarvinnut.  Tuli siihen vielä joku mopolla plussaa oli, että mopon sai laturiin.....

Tässä joku tulee rollaattorin kanssa....mietin, että pikkulapsen jalka tuosta kyllä putoaa, toivottavasti tulevat jonkun aukuisen sylissä? Malagan Centron pysäkillä oli parempi luiska tosin siinäkin on tasoeroja. Perillä oltiin kuitenkin. Seuraavaksi lähdettiin etsimään vessaa....Jonkun sanetorin aulassa istui ihmisiä odottamassa lääkärille ja me huomattiin, että...jes täältä löytyy vessa...

Lähdettiin mutu tuntumalla kohti vanhaa kaupunkia joka kyllä löydettiin ja siellä kuljettiin kujia edestakaisin ja lopulta löydettiin kiva ruokapaukka.

Hauska patsas käsi ja kyyhkynen.

Tämä oli joku Kirkko.

Aivan ihania kapeita kujia.

Lissä kujia....

Paellaa syötiin jossa oli meren antimia, simpukoita, katkarapuja, kalaa...oli herkullista!

Näitä kujia oli kiva kulkea....

Lopulta päädyttiin tämmöseen kauppaan.....

Oli aika lähteä etsimään juna asemaa, niimpä suunnistimme sinne.....meitä yksi pariskunta seurasi - pelastettiin heidät nousemasta väärään junaan. Nyt ajoimme Fuengirolan pääteasemalle asti jossa olevat hissit toimi....tämän päivän kelausta tuli noin 6,5 kilometriä....

Loppu sanoiksi voisi sanoa, että matka junalla Fuengirolasta Malagaan vaatii pyörätuolilaiselta aikamoista punnerrusta, mutta reippaan avustajan kanssa onnistuu mainiosti.