Istuttiin ystävien kanssa kahvilassa.
Capuccino maistui...
Cocktail listalta löytyi drinkki nimeltä Leena, jätin maistamatta.... ehkä seuraavalla kerralla.
Eilen lähdin sovittelijoiden kanssa laivaseminaariin Tallinaan. Lähdin ensimmäistä kertaa pyörätuolilla matkaan. Seminaarin aiheena oli anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen. Sovittelussa itsestään selvyyksiä, mutta saatiin keskusteluissa aiheesta kyllä hyvinkin syvällisiä tulkintoja. Pääosin matka meni loistavasti, siis olin kärryillä kaiken aikaa. Sattui myös muutama kummallinen suhtautuminen, kun menin aamiaiselle, niin pyysin tarjoilijaa auttamaan, koska tarjoilupöydät oli pyörätuolista katsottuna liian korkealla. Tarjoilija sitten loihe lausumaan, että "onko sinulla huoltajaa mukana?". Jäin suu auki moisesta kommentista.... olenhan täysi-ikäinen ollut jo tosi pitkään. Hän suostui lopulta tuomaan pyytämäni ruuat pöytään. Seuraava kommentti tuli, kun menin erääseen pöytää jossa ennnestään, yksi lautanen pöydässä, siis joku oli itselleen hakemassa lisää ruokaa. Siihen saapuikin nuorehko mieshenkilö jonka käytös sitten oli täysin "outo", hän nimittäin järkyttyi, että olin mennyt samaan pöytään. Hän otti lautasensa ja meni mahdollisimman kauaksi minusta. Lähdin pöydästä heti kun olin syönyt, koska olin lähdössä ystävien kanssa kaupungille. Valitin heille näitä outoja suhtautumisia.... no tämä herra oli myös tulossa ja kuuli, kun olin suorastaan tuohtunut, niin "hän pyysi anteeksi, kun oli pahoittanut mieleni". Tämä sopi meidän semaarin teemaan hyvin, koska aiheena oli "anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen.
Lähdettiin vanhaan kaupunkiin, toiset kävellen ja minä kelaamalla. Jos olet käynyt Tallinnan vanhassa kaupungissa, niin tiedät että mukulakiviä on paljon, hankalaa mennä pyörätuolilla. Jäin jumiin useasti, mutta onneksi ystävät pelasti. Löydettiin ihana kahvila, jossa nautin tuon kuvan capuccinon. Drinkkilistalla oli myös coctail nimeltä Leena, mutta se jäi vielä maistamatta, koska tarvitsen tänään vielä autoa. Lähdettiin tulemaan takaisin kohti satamaa en ikinä olisi jaksanut kävellen samaa matkaa... vähän on olkapäät maitohapoilla, ihanaa se johtuu liikunnasta.
Takaisin laivaan lounaalle ja jatkamaan seminaaria. Loppuuheenvuorot pidettiin ja pian tultiin takaisin satamaan. Pysyin virran mukana, siis laskettelin alamäkiä tungoksessa.... aivan upea tunne. Jäi kyllä sellainen asia askarruttamaan, että "ihmiset tarkoittaa varmasti ihan hyvää", mutta alkavat pyörätuolissa olevaa ihmistä kohtelemaan "lapsena"? Mikähän siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että pyörätuoli on vain apuväline.
Kaikin puolin hyvä ja opettavainen seminaari, kiitos vielä sovittelutoimiston väelle, kun pitivät huolen meistä! Unet jäi vähiin joten lähden tästä nukkumaan, heippa!
Hauskoja kuvia Tallinnan matkaltasi! Olet iloisen näköinen ja capuccinokuppisi on kyllä kaunein, minkä olen nähnyt. Miten ovatkaan saaneet aikaan tuon kuvion? Kokemuksesi ruokasalissa toi mieleeni sen tosiasian, että täällä meilläkin ihmiset linja-autossa lähes poikkeuksetta haluavat mennä istumaan penkkiin, jossa ei vielä istu ketään. Semmoisia me Suomessa ollaan, ujoja ja arkoja. Onhan teitä poikkeuksiakin, onneksi. Hyvää sunnuntaipäivää!
VastaaPoistaDelilah - laivan ruokasalissa ei kukaan voi olettaa, että voi kymmenen hengen pöydässä syödä yksin! Hyvää sunnuntaita sinulle myös....
VastaaPoistaLeena, ei tietenkään voi olettaa. Ehkä se mies oli kuitenkin ujon sorttinen ja katsoi paikkaa, jossa olisi joku mies pöytäkaverina. : ) Hyvä, että pyysi anteeksi, kun ymmärsi pahoittaneensa mielesi.
VastaaPoistaDelilah - kehon keli kertoi kyllä ihan jotain muuta! Laitoin tuon käytöksen blogiin, että joku lukija oikeesti miettisi miten suhtautuu erilaisiin ihmisiin. Eiliselle reissulle näitä sattui vähän liian monta.... siis kirjoittamani esimerkit eivät olleen todellakaan ainoita. Tuttujen käytös myös muuttui, kun olin pyörätuolissa - alettiin puhumaan alentuvasti, siis kuten lapselle..... pyörätuoli tai mikä muu vekotin tahansa on vaan apuväline. Ymmärrän, että alkuhämmästyksessä kysyy, mutta kun se jää päälle....? Vammaiset yleensä pyytää apua jos tarvitsevat, minun kotiin pääsyä myös ihmeteltiin vielä laivalta ulos tullessa, että "onko sulla taksisetelit?" - se ei ensinkään kuulu kellekkään millä kyytini maksan ja toisekseen ei tulisi mieli kysyä keltään aikuiselta, että "onko sulla rahaa?" jos olisin vastannut, että ei ole seteleitä eikä rahaa, niin tuskin kuitenkaan olisi maksanut minun kotimatkaa... siis, aikuinen ihminen on aikuinen istui sitten pyörätuolissa, kävelee kyynärsauvoilla, rollaattorilla tai jollain muulla vehkeellä. Yritän tällä viestiä sitä, että alentuva kohtelua on todella loukkavaa! :)
VastaaPoistaMut jos sitä miestä ärsytti, kun joku tuppautui sen pöytään, jos se halusi olla yksin? Kyllä mä esim. jos käyn työmaaruokalassa syömässä yksin, ja joku ketä en tunne tunkee samaan pöytään istumaan, vaikka muualla olisi tilaa, saa mut ärsyyntymään (vaikkakaan en lähtisi pöydästä pois). Siis sillä ei väliä, onko heppu pyörätuolissa vai ei, se ärsyttää. Mutta tuntuu, että kovin kärkkäästi vedetään se pyörätuolirasismi-kortti esiin joka tilanteessa - kuten tässä tapauksessasi oletat heti, että miehen käytös johtui pyörätuolistasi. Juuri sen takia mä välttelen pyörätuolityyppien seuraa, kun en tiedä ikinä miten käyttäytyä. Milloin en osaa ottaa jonkun vammaa huomioon, ja milloin taas aliarvioin vammaisen tarpeettomaksi idiootiksi.
VastaaPoistaZimbo - kun menin siihen pöytään, niin hän ei istunut siinä.... voi toki olla, että säikähti myös sitä kun olen NAINEN. Hän pyysi anteeksi myöhemmin käytöstään. Tee joskus kokeilu ja istu päivä pyörätuolissa, niin huomaat kyllä eron..., valitettavasti. Pyörätuoli on vain apuväline ja ihmisiä tulee kohdella ihmisinä eikä jonkun ulkoisen olemuksen mukaan. Kuten, että on lihava, laiha, väärän väriset alushousut tai jotain muuta vastaavaa.... ;)
VastaaPoista