Olin katsomassa eilen Helsingin kaupunginteatterissa Katri Helenan tarinaa. Henkilökohtaisesti en ole koskaan pitänyt hänen musiikistaan, mutta "aika matkana" mielenkiintoinen esitys. Tarina on tuttu, koska media on pitänyt huolen, että kaikki käänteet ovat olleet kovasti esillä julkisuudessa. Musiikki oli mitä oli, pääosanesittäjä tosin esitti kaikki laulut todella hyvin. Pidin myös hänen äitiään esittäneen Sinikka Sokan lauluista. Katsomisen arvoinen esitys ja seura minulla oli aivan "parasta luokkaa" olin Pääkaupunkiseudun poliovammaisten ryhmässä. Tapasin ystäviä vuosien takaa. Onnistuneen illan jälkeen ajelin hennanpunaisella kohti kotia.
Piti vielä katsoa että ketkä ystävät olivat facebookissa ja olihan niitä, kun erilaisten aikaerojen vuoksi toisilla on yö ja toisilla päivä.
Hieno päivä!
Ps. minua askarruttaa yksi pieni asia.....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti