Ensimmäinen kohtaaminen rahtilaivan kanssa, kapeita tikkaita ylös joissa narut, joista sai pitää kiinni.
(kuvan otti Maikki)
Päivä hurahtanut reissu valokuvien käsittelemisessä, kun monessa oli horisontit vinossa, niin piti oikaista. Kuvien katsominen ja värkkääminen on tosi hauskaa, kun voi kerrata kaikki tapahtumat uudestaan. Tuo kuvassa oleva keltaliivinen kantoi mun kyynärsauvat perässä. Hyvin pääsin kiipeämään, vaikka aluksi tikkaat näytti hieman vaarallisille, mutta kun ei katsonut alaspäin, vaan kohti yläilmoja, niin ei ollut mitään hätää. Nuoruuden rakkauden kanssa värkättiin skype yhteys kuntoon, joten nyt voi puhella ihan rauhassa, ettei mene vararikkoon, puheen aiheita riittää... siihen malliin alettu keskustelemaan. Onhan meillä pitkä aika siitä, kun viimeksi ollaan tavattu joten asioiden päivittämistä riittää! Hän tuntuu todella läheiselle ihmiselle, että suorastaan odotan puhelua?
Sää kyllä askarruttaa, kun loppuviikosta ajattelin mennä mökkerölle....? Ehkä sitä pitää ottaa paljon vaatetta päälle, niin tarkenee joka tapauksessa mietin vielä? Huomiseksi tuli vapaaehtoistyö hommia.
Elämä on, elämää on..... ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti