Hyvää isänpäivää - oman isän muistelua!

Vanha kuva, jossa olemme Petäjävedellä isän työpaikan asunnossa vasemmalla siskoni Liisa, Isä ja minä oikealla! (kuvanottajaa en muista, oiskohan isoveli?)

Hyvää isänpäivää kaikille! Oma isäni ei elä enää, hän olisi lähes 100 vuotias jos eläisi. Lenkillä kävelin sumuisessa Helsingissä ja mietin tätä elämänmenoa, että mihin nämä vuodet oikein menee? Olisiko isä ylpeä minusta ja minun Maailman mittainen ry:n tekemästä työstä Bangladeshin vammaistenlasten auttamiseksi? Isän kanssa olimme monista asioista eri mieltä, mutta rauha hänen muistolleen. Aika kultaa muistot!

Olen soitellut ystäville, chattaillyt milloinn Etelä-Afrikkaan, milloin Bangladeshiin tai Keniaan. Maailma tulee lähellä on kiva seurata ihmisten elämää ympärimaailmaa. Ihmiset ovat huolissaan samoista asioista maasta tai maanosasta riippumatta. 

Ihanaa päivää, heippa!