Kansanedustaja Rakel Hiltunen vieraili tänään Helsingin Invalidien Yhdistyksen kesäpaikassa Hevossalmella.
Hän kiinnitti huomiota erikoisesti keskusteluun jota käydään tulevasta vanhuspalvelulaista mitä siihen eritahot haluaa tai ei halua. Todettiin, että nyt unohtuu kokonaan varsinainen asia, että hoidon pitää olla hyvää ja vanhusten ihmisoikeuksia kunnioittavaa. Myös kotihoidon pitää olla laadukasta, eikä siten kun nykyisin, että kotipalvelun ihmisillä on aivan liian vähän aikaa olla asiakkaan luona. Suurinpiirtein eteisestä huutavat, että "mites täällä tänään voidaan?" - siinä se sitten onkin ei siinä ikäihminen ehdi oikeasti kertoa kuulumisiaan. Kotiavustaja on pikaisesti hoitaa homman ja kirjaa, että kaikki hyvin ja menee samantien ovesta ulos. Kiire seuraavaan paikkaan....? Tultiin siihen tulokseen, että pitäisi keskustella työn laadusta ja siitä miten työ motivoi myös työntekijää jos saisi hoitaa kunnolla asiakkaan.
Mistä ihmeestä on tullut sellainen käsitys, että kaikki haluaa asua kotonaan? Tällä hetkellä on aivan liian huonokuntoisia yksin kotona asumassa peloissaan siitä, että miten tulevat toimeen. Kaikilla ei ole omaisia jotka huolehtii, että ruoat tulee syödyksi ja lääkkeet otetuksi sekä ihan vain ikävä toista ihmistä joka pitäisi kädestä kiinni eikä olisi heti säntäämässä muualle. Pelkästään se, että jollakin on aikaa vaikka rasvata jalkoja, kammata hiuksia tai katsella vanhoja valokuvia. Jo tuo puhuttelutapa, että "kuinkas täällä voidaan?" kun voisi puhutella ihmistä hänen omalla nimellään.
Jäin miettimään, että suostuuko suuret ikäluokat tuollaiseen kohteluun? Kuka oikeasti haluaa olla hyvin huonokuntoisena yksin kotona? Minä vaan kysyn....?
